Saanko tuotteiden myymätöntä varastoa silti tuhota?
Myymättömän varaston tuhoamista rajoitetaan
Tällä hetkellä myymättömän varaston tuhoaminen on useimmissa tapauksissa vielä sallittua, mutta ESPR (asetus (EU) 2024/1781) luo kehyksen, jonka avulla tuhoaminen kielletään yhä useammille tuoteryhmille. Asetus itsessään ei sisällä yhtä yleistä kieltoa, joka koskisi kaikkia tuotteita välittömästi. Sen sijaan siinä määritetään perusta: Euroopan komissiolle annetaan toimivalta määrittää tuoteryhmittäin, että myymättömien kulutustavaroiden tuhoaminen ei ole enää sallittua, ja yrityksiltä vaaditaan jo etukäteen tiedonantoa siitä, mitä ne tekevät myymättömällä varastolla. Tekstiilit ja jalkineet ovat ensimmäiset asetuksessa nimetyt tuoteryhmät, joille kielto on astunut voimaan; muille tuoteryhmille kielto on vielä vahvistettava erikseen.
Kenen osalta tämä pätee ja kenen osalta ei
Asetus vaikuttaa valmistajiin, tuojiin ja muihin markkinaosapuoliin, jotka tuovat kulutustavaroita EU-markkinoille ja jotka poistavat tai hävittävät jäljelle jääneet, myymättömät tuotteet. Kyse on siis uusista tuotteista, jotka eivät ole koskaan päätyneet kuluttajalle — ylijäämistä, palautuksista, joita pidetään uusina, kaudella myymättömistä varastoista. Kyse ei ole tuotteista, joita kuluttaja on jo käyttänyt ja joita toimitetaan jätteeksi; niihin sovelletaan muita säännöksiä, kuten jätelainsäädäntöä tai tuotekohtaisia järjestelmiä, kuten sähkölaite- tai akkuja koskevat järjestelmät. Myöskään tuotteet, jotka on poistettava markkinoilta turvallisuus- tai vaatimustenmukaisuussyistä, eivät kuulu tähän kehykseen: niitä ei saa olla liikkeellä lainkaan riippumatta siitä, mitä ESPR sanoo myymättömän varaston tuhoamisesta.
Tärkeää on myös, että velvoitteet eivät automaattisesti koske jokaista yritystä ja jokaista tuoteryhmää. Asetuksessa on poikkeus mikro- ja pienyrityksille sekä siirtymäsäännös keskisuurille yrityksille. Näihin ryhmiin kuuluvat yritykset eivät siis (väliaikaisesti tai pysyvästi) ole tiukimpien velvoitteiden alaisia, vaikka tuote itsessään — kuten tekstiilit tai jalkineet — olisi nimetty.
Mikä on jo vahvistettua ja mitä on vielä täytettävä
Aika, jolloin tietyn tuoteryhmän kielto todella astuu voimaan, riippuu siihen tuoteryhmään antavasta nimeämispäätöksestä. Tekstiileille ja jalkineilleen nimeämispäätös sisältyy jo itse asetukseen; muille tuoteryhmille komission on vielä säädettävä se erikseen delegoidulla säädöksellä. Konkreettinen päivämäärä, jolloin kielto tietylle tuoteryhmälle astuu voimaan, ja tarkka määrittely siitä, mitkä yritykset ovat poissulkemisen alaisia ja mitkä eivät, löytyy siis tuoteryhmittäin itse asetuksesta ja sen soveltamista koskevia tekstejä. Siihen saakka, kunnes tuoteryhmä on nimetty ja siihen liittyvä velvoite astuu voimaan, käytännössä ei muutu mitään siitä, mitä myymättömällä varastolla saa tai ei saa tehdä.
Mikä kuitenkin jo velvoittaa, on velvollisuus antaa tietoa: markkinaosapuolten, joihin asetus sovelletaan, on julkistettava tiedot myymättömien kulutustavaroiden määristä, jotka ne poistavat, sekä syistä siihen. Tämän avoimuusvelvoitteen tarkoitus on näyttää, kuinka usein ja miksi tuhoaminen vielä tapahtuu, myös ennen kuin tuoteryhmälle asetetaan ehdoton kielto.
Mitä tämä merkitsee käytännössä
Niille, joilla on nyt myymätöntä varastoa, ensimmäinen vaihe on tarkistaa, kuuluuko tuote tuoteryhmään, jolle ESPR:llä on jo ohjaus — tekstiilit ja jalkineet ovat tässä selkein esimerkki. Jos näin on, toinen vaihe on tarkistaa, kuuluuko oma yritys mikro- tai pienyrityksiä koskevan poikkeuksen piiriin vai keskisuurille yrityksille tarkoitetun siirtymäsäännön piiriin; tämä määrää, ovatko velvoitteet jo voimassa vai eivät. Kolmas vaihe on tarkistaa, onko myymättömästä varastosta jo olemassa raportointivelvoite riippumatta siitä, koskeeko tuhoamisintohto itse jo sovellettavaksi — tämä avoimuusvelvoite voi nimittäin astua voimaan ennen itse kieltoa. Lopuksi on viisasta ottaa huomioon säännösten suunta: myös tuoteryhmät, joita ei nyt ole määritetty, voidaan määrittää tulevaisuudessa, minkä vuoksi liiketoimintamalli, joka perustuu ylijäämien tuhoamiseen, voi kohdata rajoituksia myöhemmin, myös tekstiilin ja kengän ulkopuolella.
Missä tämä perustuu: ESPR:n 23–26 artikla
Tämä säännös on vahvistettu ESPR:n (asetus (EU) 2024/1781) 23–26 artiklassa, jotka muodostavat yhdessä kehyksen myymättömien kulutustavaran tuhoamiseen: toimivalta tuoteryhmien määrittämiseksi, pienempiä yrityksiä koskevat poikkeukset, raportointivelvoite ja kehyksen tarkistamista koskevat määräykset.
Mitä tehdä
Tarkista, kuuluuko oma tuote tekstiileihin tai kenkiin vai muuhun tuoteryhmään, joka on määritetty delegoidulla säädöksellä, ja vertaa oman yrityksen kokoa mikro-, pieni- ja keskisuurten yritysten poikkeuksiin. Tuoteryhmän tarkkaa asemaa ja delegoitujen säädösten nykyistä tilaa koskevista tiedoista tulee tarkistaa ESPR:n teksti itse alla olevasta lähteestä, ja epävarmuuden tapauksessa oman tilanteen osalta on hyvä ottaa yhteyttä neuvonantajaan, joka voi tarkistaa nykyiset täytäntöönpanosäännöt tietyn tuotteen ja yrityksen mukaan.
Mihin tämä perustuu
Asetus löytyy EUR-Lexista. Viitaamme kuhunkin väitteeseen; ette joudu uskomaan meitä.
Mitä sinun on konkreettisesti tehtävä
ESPR (asetus (EU) 2024/1781) sääntelee artikloissa 23–26 asiaa, joka on erillään itse tuotepassista, mutta liittyy siihen läheisesti: myymättömien kulutustavareiden tuhoamisen estäminen. Näin ollen osalle yrityksistä, jotka joutuvat tekemisiin tuotepassien kanssa, tämä asetus toimii kahdella tasolla — tuotteen tietovaatimukset ja säännöt siitä, mitä tuotteelle saa tehdä, jos se jää myymättä.
Mitä sinulta odotetaan
Myymättömän varaston läpinäkyvyys
ESPR:n 24. artikkeli velvoittaa tietyt yritykset paljastamaan, kuinka monta myymätöntä kulutustarviketta ne tuhoavat ja mitä niille tapahtui. Yritykselle, jossa on 10–100 työntekijää, tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että hallinnolla on oltava tuhottu varasto erillisenä kategoriana — ei vain "poistot kirjanpidossa", vaan erityisesti erät, jotka on tuhottu, määrinä ja syinä. Ilman tätä kirjaamista ei ole mitään raportoitavaa, jos tiedonantoa vaaditaan.
Mahdollinen tuhoamiskielto tiettyjen tuoteryhmien osalta
ESPR:n 23. artikkeli antaa perustan kieltää myymättömien kulutustavareiden tuhoaminen tietyissä tuoteryhmissä. Tämä kielto ei ole automaattisesti voimassa kaikille tuotteille; se määrätään tuoteryhmittäin delegoitujen säädösten kautta, jotka säätelevät myös itse tuotepassia. Yritykselle tämä tarkoittaa, että kysymykseen "saanko tämän tuhota" ei voi vastata yleisesti, vaan se on tarkastettava tuoteryhmittäin. Vaatetuotteet ja jalkineet on jo mainittu asetuksessa esimerkkinä alasta, jossa tämä on arkaluonteista, mutta lopullinen luettelo pakollisista tuoteryhmistä tulee täytäntöönpanosäännöksistä.
Poikkeamisperusteiden perusteleminen
ESPR:n 25. artikkeli luettelee perusteet, joilla poikkeus tuhoamiskiellosta on mahdollinen, esimerkiksi tuotteen turvallisuusriskit. Yritykselle, joka turvautuu tällaiseen poikkeukseen ja silti ryhtyy tuhoamiseen, tämä tarkoittaa, että on oltava asiakirja, joka perustelee tämän valinnan — ei muodollisuutena jälkikäteen, vaan päätöksenteon hetkellä kirjattuna. Tarkastuksessa "emme pitäneet sitä enää myyntikelpoisena" on eri asia kuin asiakirja, jossa on konkreettinen turvallisuusarviointi.
Raportointivelvoitteet kynnysarvojen perusteella
ESPR:n 24. artikkeli sitoo osan velvoitteista yrityksen kokoon; mikro- ja pienyritykset on osittain vapautettu. Yritykselle, jossa on 10–100 työntekijää, tämä on kohta, joka on tarkistettava huolellisesti, koska oman koon määrää, onko täysi velvoite vai kevyempi muoto voimassa. Se ei ole asia, jota ratkaistaankin tuntemuksen perusteella — asetussa käytetään virallisia yrityksen suuruuden määritelmiä, jotka eivät vastaa ainoastaan työntekijöiden lukumäärää.
Missä käytännössä menee pieleen
Yleinen tilanne: yritys tuhoaa paluutuotteiden erän, koska myynti ei ole enää kannattavaa, tutkimatta, onko tuoteryhmä väliaikaisesti tuhoamiskiellon piiriin kuuluva. Tämä kielto otetaan nimittäin käyttöön tuoteryhmittäin ja delegoidun säädöksen perusteella, usein samanaikaisesti saman ryhmän tuotepassivaatimuksien kanssa — joka seuraa jälkimmäistä, saattaa kuitenkin jäädä huomaamatta ensimmäisen.
Toinen tilanne: tuhotulla varastolla ei ole erillistä rekisteröintiä, vain kirjanpidollinen poisto. Silloin kun tiedonantoa pyydetään, ei ole enää mahdollista rekonstruoida, kuinka monta kappaletta tarkalleen on tuhottu ja miksi.
Kolmas tilanne: poikkeamisperuste kirjataan muistiin vasta jälkikäteen, valvontaviranomaisen kysymyksen jälkeen, eikä päätöksenteon hetkellä. Tämä tekee asiakirjasta haavoittuvan, vaikka tuhoaminen olisi todellakin ollut perusteltua.
Neljäs tilanne: varasto, joka on ollut hyllyllä pidempään ennen kuin tuoteryhmän säännöt astuvat voimaan, ei saa erillistä tarkastusta. Kysymys mitä tehdä varastolle, joka on jo olemassa kun säännöt tulevat voimaan se tulee yhtäkkiä ajankohtaiseksi sillä hetkellä, kun aikaa ei ole enää rauhassa selvittää asiaa.
Viides tilanne: yritys ajattelee, että säännöt ovat merkityksellisiä vain, jos digitaalinen tuotepassi on pakollinen omalle tuoteryhmälle, vaikka artikloissa 23–26 on oma aikataulu ja omat delegoidut säädökset, jotka ovat riippumattomia siitä, että tietojen välittäjää on käytettävä.
Mitä voit dokumentoida
- Yleiskatsaus tuoteryhmittäin siitä, koskeeko tai tuleeko koskemaan tuhoamiskielto, sekä viittaus asianomaisen delegoidun säädöksen kohtaan.
- Erillinen rekisteri tuhotuista myymättömistä varastoista: määrät, päivämäärä, tuoteryhmä ja tuhon syy.
- Tiedosto jokaista poikkeuksellista tapausta varten, laadittu päätöksen tekohetkellä, jossa esitetään ESPR:n artiklan 25 konkreettinen peruste, joiden katsotaan olevan sovellettavissa.
- Tarkistus oman yrityksen koosta verordinnassa käytettyjen määritelmien mukaan, jotta voidaan määrittää, mitkä ESPR:n artiklan 24 velvoitteet ovat sovellettavissa.
- Menettely palautuksille ja ylijäämävarastolle, jotta tuhoaminen ei ole vakioratkaisuksi ennen kuin vaihtoehtoihin on perehdytty.
Tämä aihe koskee käytännössä usein samoja kysymyksiä kuin muukin digitaalisen tuotepassi-aineisto. Kenellä on vielä määritettävänä sovelletaanko digitaalista tuotepassia omille tuotteille, kannattaa yhdistää tämä selvitystyö kysymykseen siitä, tuleeko samalle tuoteryhmälle myös tuhoamiskielto — molemmat johtuvat samasta verordinnasta ja usein samasta delegoidusta säädöksestä. Ja jos joku pohtii, mitä valvontaviranomainen todella pyytää tarkastuksessa: mitä valvontaviranomainen pyytää tuotteiden tarkastuksessa antaa kuvan siitä, millaista asiakirjasarjaa odotetaan, mikä koskee myös tuhoamiseen ja poikkeuksiin liittyvää hallinnointia.
Tämä ei ole oikeudellista neuvontaa. Tämä sivu antaa yleistä tietoa säännöksistä, joita tämä alusta käsittelee. Emme tunne vosituaatiota. Jos epävarmuutta omaa tilannettanne koskien, kysykää neuvoa lakimieheltä tai asianomaisten valvontaviranomaisen.
Kirjoitettu tekoälyllä yllä olevien lähteiden perusteella, tarkistettu ihmisen toimesta 2026-08-22. Onko jotain vialla? Kerro meille — korjaukset saavat etusijan.