Missä järjestyksessä tuoteryhmät saavat pakollisen passivaadituksen?

Mitä sinun on konkreettisesti tehtävä

Mitä sinulta odotetaan

ESPR itse ei vielä velvoita yhtään tuoteryhmää pasaporttivaatimukseen. Asetus on puitekehys: se sääntelee, kuinka Euroopan komissio määrittää tuoteryhmiä, millä kriteereillä ja missä järjestyksessä komissio antaa niille prioriteetin. Vasta kun tuoteryhmälle on hyväksytty delegoitu säädös — kuten selitetään kohdassa mikä on delegoitu säädös ja miksi se määrittää, mitä minun on tehtävä? — syntyy konkreettinen velvoite, jolla on oma voimaantulopäivä ja omat vaatimukset. Järjestys, jossa näin tapahtuu, ei siis ole sattumanvarainen, vaan noudattaa artikel 18:ssa (asetuksessa (EU) 2024/1781) määriteltyä priorisointilogiikkaa.

Priorisointi ympäristövaikutuksen ja myyntivolyymin perusteella

Artikla 18 mainitsee kriteerit, joiden perusteella komissio päättää, mitkä tuoteryhmät ovat ensimmäisenä vuorossa: muun muassa tuoteryhmän ympäristövaikutus, myynnin ja kaupan määrä EU:ssa ja parantamisen potentiaali ilman kohtuuttoman suuria kustannuksia. 10–100 henkilön yritykselle tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että omaa tuoteryhmää ei arvioida mielivaltaisesti, vaan sen perusteella, kuinka paljon ympäristövaikutusta ja markkinavolyymia kyseinen ryhmä edustaa EU:n tasolla kokonaisuudessaan. Tuoteryhmä, jolla on suuri määrä ja korkea ympäristökuormitus — kuten tekstiilit, huonekalut tai elektroniikka — on siksi listalla aikaisemmin kuin kapea-alainen tuoteryhmä, jolla on rajoitettu levitys.

Työohjelmat suunnitteluvälineenä

Komissio kehittelee priorisointiä työohjelmissa, joissa kustakin jaksosta määritellään, mitä tuoteryhmiä valmistellaan delegoitua säädöstä varten. Yritykselle tämä tarkoittaa sitä, että omaa sektoria voidaan jo mainita työohjelmassa, vuosia ennen kuin konkreettinen velvoite tulee voimaan. Se on hetki, jolloin kannattaa seurata kehitystä, ilman että toimintaa tarvitaan jo — se on valmistelua, ei määräajan ilmoitusta. Kohdassa milloin tuotepassi tulee pakolliseksi tuotteille? selvitetään, kuinka siirtyminen työohjelmasta konkreettiseen velvoitteeseen etenee.

Kuuleminen ennen delegoidun säädöksen antamista

Ennen kuin tuoteryhmä virallisesti sisällytetään delegoituun säädökseen, asianosaisia kuullaan, mukaan lukien alan järjestöt ja yritykset. Tämän kokoiselle yritykselle tämä on usein se hetki, jolloin oman alan järjestö esittää kantojaan toteutettavuudesta, kustannuksista ja aikatauluista. Käytännössä ei ole aina välttämätöntä, että yksittäinen yritys osallistuu tähän itse, mutta se on hetki, jolloin lopulliset vaatimukset ovat vielä vaikutettavissa — delegoidun säädöksen hyväksymisen jälkeen sisältö on kiinteä.

Tuoteryhmien järjestys päällekkäisten tuotteiden tapauksessa

Tuotteille, jotka voivat kuulua useisiin tuoteryhmiin, järjestys, jossa ryhmiä määritetään, on merkityksellinen suunnittelulle. Valmistaja, jonka tuote voidaan merkitä sekä huonekaluksi että sähköiseksi laitteeksi, näkee mahdollisesti, että yksi tuoteryhmä on vuorossa ennen toista. Se, mitä tämä käytännössä tarkoittaa tällaiselle tuotteelle, on kuvattu kohdassa tuotteeni kuuluu useisiin tuoteryhmiin — mitä se tarkoittaa?

Missä käytännössä menee pieleen

Yleinen virhearvio on, että omaa tuoteryhmää "kestää vielä hetken", koska sitä ei mainita ensimmäisen aallon työohjelmissa. Tämä usein pätee lyhyellä aikavälillä, mutta artiklassa 18 määritelty priorisointi on dynaamista: uudet näkemykset ympäristövaikutuksesta voivat silti nostaa tuoteryhmän eteenpäin.

Toinen tilanne on, että yritykset sekoittavat työohjelman ilmoituksen todelliseen velvoitteeseen. Tuoteryhmän mainitseminen työohjelmassa tarkoittaa, että valmistelu alkaa, ei että vaatimukset olisivat jo voimassa — ne syntyvät vasta delegoidusta säädöksestä itsestään.

Useat yritykset, joilla on tuotteita useissa tuoteryhmissä, aliarvioivat, että kukin ryhmä saa oman aikataulun ja omat vaatimukset. Ajatus siitä, että "tuotepassi" on yksi hetki, jolloin kaikki on tehtävä kerralla, ei pidä paikkaansa: yksi tuoteryhmä voi jo kuulua velvoitteeseen, kun taas toinen on vielä priorisoinnin vaiheessa.

Myös omaan sektoriin kuuluvan rooli kuulemisvaiheessa jätetään usein huomiotta. Yritykset, jotka eivät seuraa, mitä heidän alan järjestö tuo esille, voivat missata hetken, jolloin käytännönpoikkeamilla toteutettavuudesta voi olla vaikutusta vaatimusten lopulliseen muotoiluun.

Viimeinen ansapyy on olettamus, että määrä ja ympäristövaikutus EU-tasolla vastaavat yrityksen omaa kokoa. Pieni tai keskisuuri yritys tuoteryhmässä, jonka eurooppalainen markkina-arvo on suuri — kuten pakkaukset tai tekstiilit — voi silti joutua varhain priorisoinnissa, vaikka yritys itse edustaisi vain rajoitettua osaa kyseisestä määrästä. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa pienelle yritykselle, on selitetty sivulla koskeeko tuotepassi myös pieniä yrityksiä?

Mitä voit dokumentoida

• Luettelo tuoteryhmistä, joissa omat tuotteet kuuluvat, mukaan lukien lyhyt perusteltu selvitys miksi — katso myös mihin tuoteryhmään tuotteeni kuuluu? jaottelua, joka siinä käytetään lähtökohtana.
• Lokitiedosto julkaistuista työohjelmista ja delegoiduista säädöksistä, jotka koskevat omia tuoteryhmiä, sisältäen julkaisupäivämäärät ja mahdolliset muutokset.
• Huomautuksia kuulumisista, joissa oma sektori on osallistunut, ja mitkä kannanotot siinä on esitetty, mikäli ne tunnetaan alan järjestön kautta.
• Luettelo tuotteista, jotka kuuluvat useisiin tuoteryhmiin samanaikaisesti, ja kullekin ryhmälle priorisoinnin status — asiaa, joka koskee yhdistettyjä tuotteita, kuten on selvitetty sivulla kuinka monta tuotepassia sähköpyörällä on oltava?
• Nimetty vastuuhenkilö yrityksessä, joka säännöllisesti tarkistaa, onko priorisoinnissa uusia kehityssuuntia, jotta se ei riipu sattumasta johtuvista signaaleista.