Saako jokainen komponentti oman passaportin vai tuote kokonaisuudessaan?

Yleensä yksi pasporti, jossa on tilaa osille

ESPR:n lähtökohtana on yksi digitaalinen tuotepassi per tuote. Verordaus ei kuitenkaan sulkea pois sitä, että pasporti kootaan tuotteeseen sisältyvien osien pasporteista. ESPR:n 12 artikla (Asetus (EU) 2024/1781), joka kuvaa passinnin teknistä rakennetta, jättää tälle tilaa tarkoituksella avoimen: komponenteista, osista tai osakokoonpanoista koostetuille tuotteille koko tuotteen pasporti voi olla kytketty näiden yksittäisten osien pasporteihin. Se, toimiiko se tietyllä tuotteella näin, ei kuitenkaan selviä ESPR:stä itsestään. Se määrätään tuoteryhmäkohtaisesti kyseiselle ryhmälle laadittavassa delegoidussa säädöksessä. Useimmille tuotteille, jotka jo kuuluvat ekosuunnitteluvaatimuksien piiriin tai tulevat pian kuulumaan, ei siis vielä ole selvinnyt, saavako osat oman passinnin vai tulevatko kaikki tiedot yhteen tuotteen tasoiseen pasportiin.

Kenelle tämä on relevanttia — ja kenelle ei

Tämä kysymys koskee erityisesti tuotteita, jotka koostuvat osista, jotka voivat itse kuulua ekosuunnitteluvaatimuksien piiriin, tai jotka on valmiststanut muu markkina-toimija kuin lopputuote. Ajattele esimerkiksi vaihtuvan akun sisältävää laitetta, erikseen hankittua moottoria tai moduulia, joka tulee myös markkinoille erikseen. Yksinkertaiselle tuotteelle, jolla ei ole merkityksellisiä osia — yksinkertaiselle kulutustuotteelle, joka valmistetaan ja myydään kokonaisuutena — kysymys on käytännössä vähemmän relevantti: siinä tapauksessa yksi pasporti tuotteen tasolla on ilmeinen ratkaisu. On myös tärkeä erottaa: kyse on siitä, saavako osat oman passinnin, ei siitä, mitä tietoja pasportissa tulee olla. Jälkimmäinen määrätään erikseen tuoteryhmäkohtaisesti erillään tässä käsiteltävästä rakenteellisesta kysymyksestä. Tämä ei myöskään koske varaosia, joita myydään erikseen päätuotteen oston jälkeen — se on eri asia, joka käsitellään ESPR:ssä muualla.

Ei vielä kiinteää päivämäärää: tuoteryhmä määrää sen

Ei ole olemassa yleistä päivämäärää, jolloin selviää, saavako osat oman passinnin. Tämä johtuu siitä, että ESPR ei tee tätä valintaa itse, vaan siirtää sen delegoitujen säädösten piiriin tuoteryhmäkohtaisesti. Niin kauan kuin tiettyä tuoteryhmää koskevia delegoituja säädöksiä ei ole vahvistettu, ei ole vastausta siihen, saavako kyseisen ryhmän tuotteiden osat oman passinnin. Siihen saakka on kuitenkin jo määrätty, että pasportille liitetään yksilöllinen tunnus, kuten ESPR:n 12 artikla määrää, ja että passinnin tekninen rakenne on järjestettävä siten, että passintien väliset kytkennät ovat mahdollisia, kun se on tuoteryhmälle relevanttia. Tarkka toteuttaminen — mitkä tuoteryhmät tulevat käyttämään tätä, ja mitkä osat — seuraa siis delegoidussa säädöksessä, ja ne julkaistaan peräkkäin eri tuoteryhmille.

Mitä tämä merkitsee passintisi rakenteelle

Valmistajalle tai maahantuojalle, jolla on useita tuoteryhmissä toimintaa, käytännöllinen järjestys on seuraava. Ensin tarkastellaan, mitkä delegoidut säädökset koskevat kyseessä olevaa tuotetta, ja sisältyykö niihin jotakin osien tasolla laadittavista passeista. Seuraavaksi kartoitetaan, mitkä tuotteen osat kuuluvat jo ekosuunnittelua koskevien vaatimusten piiriin tai voivat kuulua tulevaisuudessa — esimerkiksi siksi, että niitä myydään myös erikseen markkinoilla. Tämän jälkeen on tarkistettava, onko osien toimittajalla jo omia tuotetietoja, jotka voidaan sisällyttää kytkettyyn pasportiin, ja onko oman data-organisaation rakenne sellainen, että lopputuotteen pasaportin ja osan pasaportin välinen kytkentä on teknisesti mahdollista. Useissa tuoteryhmissä toimiville yrityksille on käytännöllistä arvioida tämä rakenteellinen kysymys kunkin ryhmän osalta erikseen: mitä yksi tuote edellyttää, ei välttämättä päde toiseen, juuri siksi, että kukin delegoitu sääntö tekee oman valintansa.

Perusta: ESPR:n artikla 11 ja 12

Se, että pasaportti voi koostua osien kytketyistä pasporteista, johtuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1781 (ESPR) artiklan 11 säännöksistä, jotka sääntelevät digitaalisen tuotepassaportin teknistä rakennetta ja toimintaa. Se, että pasaportti — ja sen kautta myös sen osa — saa oman yksilöllisen tunnuskoodin, johtuu saman asetuksen artiklan 12 säännöksistä. Molemmat artiklalit jättävät konkreettisen toteuttamisen tietylle tuoteryhmälle asetetulle delegoidulle säädökselle: ESPR itse ei velvoita osien tasolla laadittaviin pasporteihin, mutta tekee sen mahdolliseksi, jos tuoteryhmälle katsotaan olevan sopivaa.

Joka haluaa tietää, koskeeko tämä hänen omaa tuotetta, voi parhaiten tutustua asianomaisen tuoteryhmän delegoituun säädökseen heti sen julkaisemisen jälkeen ja kartoittaa toistaiseksi, mitkä tuotteen osat voivat olla itsenäisesti relevantteja kytkettyä pasportia varten.

Mihin tämä perustuu

Asetus löytyy EUR-Lexista. Viitaamme kuhunkin väitteeseen; ette joudu uskomaan meitä.

Mitä sinun on konkreettisesti tehtävä

Mitä sinulta odotetaan

ESPR säätelee digitaalista tuotepassia tuotteen tasolla, jota markkinoille tuodaan, ei automaattisesti jokaisen sen sisällä olevan osan tasolla. Mutta "tuote" ei kuitenkaan aina ole sama kuin "yksi fyysinen kokonaisuus" — ja tässä kohdin kysymys muuttuu monimutkaiseksi yritykselle, joka valmistaa tai tuo maahin koottuja tuotteita.

Sen määrittäminen, mikä on tunnistettava tuote

ESPR:n artikla 12 (Asetus (EU) 2024/1781) edellyttää yksittäistä tunnistuskoodia jokaista tuotetta kohden. Se, mikä siinä lasketaan "yhdeksi tuotteeksi", täydennetään delegoidussa säädöksessä tuoteryhmittäin. Alle 100 työntekijää työllistävälle valmistajalle tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että valikoiman jakautuminen on tarkastettava uudelleen: onko pesukone yksi tuote yhdellä passilla, vai saako moottori ja sen sisällä oleva elektroniikkamoduuli oman tunnistuskoodin, koska ne itse kuuluvat tuoteryhmän piiriin? Tuo erottelu määrittää, riittääkö yksi yksittäinen tunnistuskoodi tuotetta kohden vai tarvitaanko alapuolella olevien koodien rakenne.

Teknisen suunnittelun sovittaminen tuoterakenteeseen

ESPR:n artikla 11 kuvaa, miten digitaalinen tuotepassi on teknisesti järjestetty, mukaan lukien mahdollisuus yhdistää passeista. Yrityksille, jotka kokoavat tuotteita osista, joilla on oma passivelvoite — ajatellaan akkua sähköisessä laitteessa — tämä tarkoittaa sitä, että lopputuotteen passi ei voi olla erillään sen osan passista. Miten nuo kaksi passia käytännössä liittyvät toisiinsa, riippuu kysymyksessä olevista tuoteryhmistä; katso miten useat tuotepassit yhdelle tuotteelle toimivat yhdessä saadaksesi tietää, miten tuo yhteistyö on järjestetty.

Sen päättäminen, kytketäänkö osat toisiinsa vai pysyvätkö ne erillään

Kun osa on itse passivelvoitteinen, syntyy kysymys siitä, viittaako kyseinen passi lopputuotteen passiin, vai päinvastoin, vai molempia. Tämä ei ole mieltymyskysymys vaan kysymys siitä, mitä artiklan 11 tekninen suunnittelu sallii ja mitä tuoteryhmäsäädökset edellyttävät. Keskisuurelle yritykselle, joka esimerkiksi ostaa moottoreita ja käyttää niitä omassa lopputuotteessaan, tämä tarkoittaa sitä, että etukäteen on oltava selvillä, kuka hallinnoi mitäkin passia ja miten passit kytketään toisiinsa.

Varmistaminen, että tunnistuskoodi ilmaisee oikean tason

Yksittäinen tunnistuskoodi, joka vahingossa annetaan väärällä tasolla — esimerkiksi yksi koodi kokonaiselle tuotesarjalle yksittäisen tuotteen sijaan — johtaa passiin, joka ei vastaa sitä, mitä artikla 12 vaatii. Yrityksille, jotka käyttävät erä-tuotantoa (sama koodi koko erää kohden), tämä on todellinen huomioimisen paikka: koodi on ilmaistava taso, jonka kyseisen tuoteryhmän säädöksillä vaaditaan, ei taso, joka on hallinnollisesti helpoin.

Missä käytännössä menee pieleen

Keittiölaitteiden valmistaja käsittelee irtonaisen akun käsisekoittimessa varusteena tarkistamatta, kuuluuko kyseinen akku itse akkuasetuksen piiriin ja onko sillä oma passivelvoite. Lopputuote saa passiin, akku ei — vaikka se voidaan myydä ja vaihtaa erikseen.

Huonekalujen maahantuoja, joissa on integroitu elektroniikka (valaistus, säädettävät osat), olettaa, että yksi passi koko huonekalulle riittää tutkimatta, kuuluuko elektroniikkamoduuli toiseen tuoteryhmään omilla vaatimuksillaan.

Yritys, joka yhdistää eri alihankkijoiden osia lopputuotteeksi, antaa lopputuotteelle uuden tunnistuskoodin mutta menettää näin katseensa niihin tunnistuskoodeihin, jotka alihankkijat olivat jo antaneet omille osille. Takaisinvetokampanjassa ei silloin ole enää jäljitettävissä, mikä passi kuului mihin osaan.

Valmistaja päättää oma-aloitteisesti ilman tuoteluokkasääntöjä noudattaen, että "yksi passaportti per myyntiyksikkö" on käytännöllinen normi — ja havaitsee jälkikäteen, että kyseisen tuoteluokan delegoitu säädös noudattaa eri lähtökohtaa.

Yritys päivittää lopputuotteen passaporttia manuaalisesti jälkeen osan muutosta, mutta kyseisen osan oma passaportti pysyy muuttumattomana, jolloin kaksi passaporttia eivät enää vastaa toisiaan.

Mitä voit dokumentoida

Yhteenveto tuoteluokittain siitä, mitä sovellettavien delegoitujen sääntöjen mukaan pidetään "tuotteena": lopputuotteena, moduulina tai molempina.
Tuoterakenteen kaavio, jossa on ilmoitettu, millä osilla on oma passaporttiveloite ja millä ei.
Sopimukset alihankkijoiden kanssa siitä, kuka myöntää ja hallinnoi osan tunnistekoodia sekä kuinka tieto siirretään lopputuotteen kokoamisessa.
Menettelytapa tunnistekoodin myöntämiselle jokaisella tasolla, jonka sääntely edellyttää, mukaan lukien kuka organisaatiossa siitä päättää.
Dokumentoitu menetelmä passaporttien linkittämiseksi, jotta osan passaportin muutokset näkyvät myös lopputuotteen passaportissa.
Dokumentaatio siitä, mitä harkintaa on tehty epäilyksessä jaottelun tasosta — hyödyllistä myöhempää tarkastusta tai valvontaviranomaisen kysymyksiä varten.

Prodpas.eu tarjoaa malleja tuoterakenteen rekisteröintiin ja sopimuksiin alihankkijoiden kanssa tunnistetiedoista, jotta tämä dokumentointi ei joudu uusittavaksi tuoteluokittain.

Tämä ei ole oikeudellista neuvontaa. Tämä sivu antaa yleistä tietoa säännöksistä, joita tämä alusta käsittelee. Emme tunne vosituaatiota. Jos epävarmuutta omaa tilannettanne koskien, kysykää neuvoa lakimieheltä tai asianomaisten valvontaviranomaisen.

Kirjoitettu tekoälyllä yllä olevien lähteiden perusteella, tarkistettu ihmisen toimesta 2026-08-22. Onko jotain vialla? Kerro meille — korjaukset saavat etusijan.