Minkä menetelmän mukaan minun on mitattava pasportin arvot?

Menetelmä on määritetty tuoteryhmittäin, ei itse pasportissa

Digitaalisen tuotepassin universaalia mittausmenetelmää ei ole: arvo kohtaisen test-, mittaus- ja laskentamenetelmän määrittelee kunkin tuoteryhmän osalta erikseen. ESPR itse (Asetus (EU) 2024/1781) määrittää 39 artiklassa periaatteen: menetelmien on oltava luotettavia, tarkkoja ja toistettavia, ja niiden on otettava huomioon yleisesti tunnustettu tekniikan viimeisin kehitystaso. Miltä se näyttää tietyn tuotteen osalta käytännössä — mikä standardi, mikä testijärjestely, mikä poikkeama — määrittyy siitä delegoidusta säädöksestä, joka vahvistetaan tälle tuoteryhmälle ESPR:n 5–7 artikloiden vaatimusten perusteella. Pesukoneille pätee siis eri menetelmä kuin huonekaluille tai tekstiileille, vaikka periaate on samassa asetuksessa.

Ketä tämä koskee: valmistajat, jotka osoittavat arvoja

Tämä aihe koskee jokaista, joka sisällyttää pasportiin mittaukseen tai laskelmaan perustuvan arvon: energiankulutus, kierrätysprosentti, päästöt, käyttöiän indikaattorit ja vastaavat. Kysymys ei siis ole hallinnollisista tiedoista kuten artikkelinumero tai valmistajan nimi — niitä varten mittausmenetelmää ei tarvita. Kysymys on kuitenkin jokaisesta tekniikan arvosta, joille tuoteryhmäkohtaiset säännöt määrittävät menetelmän. On myös tärkeää, että 39 artikla itsessään ei anna menetelmää, vaan kehyksen, johon menetelmän on mahduttava. Joka etsii "sitä" kaavaa esimerkiksi CO2-päästöille tuoteryhmittäin, ei löydä sitä ESPR:stä, vaan siitä delegoidusta säädöksestä, joka koskee kyseistä tuoteryhmää — kun se on vahvistettu.

Vahvistaminen tapahtuu delegoitujen säädösten kautta tuoteryhmittäin

Yleispätevää päivämäärää, jolloin "tämä" mittausmenetelmä tulee voimaan, ei ole — päivämäärä vaihtelee tuoteryhmittäin, koska jokaisella delegoidulla säädöksellä on oma voimaantulopäivä ja soveltamispäivä. Kunnes tuoteryhmälle vahvistetaan ja se asetus astuu voimaan, kyseiselle ryhmälle pätevät vaatimukset ja menetelmät, jotka olivat voimassa aikaisemman lainsäädännön nojalla (kuten olemassa olevat ekosuunnittelu-asetukset), jos ne ovat soveltuvissa. Heti kun tuoteryhmän delegoitu säädös tulee voimaan, siitä hetkestä lähtien sen sisältämä menetelmä on voimassa, mukaan lukien mahdolliset viittaukset yhdenmukaisten standardien tehostamiseen. Joka haluaa tietää, onko hänen tuoteryhmälleen menetelmä jo vahvistettu, tarkistaa tämän parhaiten suoraan kyseisen ryhmän julkaistusta delegoidusta säädöksestä, ei ESPR:stä itsestään.

Näin lähestyt mittausmenetelmää käytännössä

Ensimmäinen vaihe on selvittää, mihin tuoteryhmään tuote kuuluu, ja onko sille jo vahvistettu delegoitu säädös — vain siinä määritellään, mikä menetelmä pätee mihin arvoon. Toinen vaihe on tarkistaa, viittaako säädös yhdenmukaisten standardien tehostamiseen; jos näin on ja standardi on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä, sen soveltaminen antaa olettaman, että se on yhdenmukaisesti toteutettu. Kolmas vaihe on tarkistaa, onko yhdenmukaisesta standardista puuttuessa määritetty jokin muu menetelmä, esimerkiksi teknisen määrityksen kautta. Neljäs vaihe on mittaus tai laskenta suoritettava kyseisen menetelmän mukaisesti ja tulokset, mukaan lukien käytetty menetelmä ja mahdolliset testinedellytykset, dokumentoida — dokumentointi on tarpeen, jotta arvo voidaan myöhemmin osoittaa, vaikka itse osoitus ei sisälly pasportissa, jonka kuluttaja näkee. ProdPasin osalta sovelletaan, että toimittamat tiedot käsitellään toimitetulla tavalla: valmistaja tai tuoja on edelleen vastuussa siitä, vastaako käytetty menetelmä sitä, mikä tuoteryhmälle on määrätty.

Missä se on määrätty: 39 artikla ja ESPR:n 5–7 artikloissa

Testaus-, mittaus- ja laskentamenetelmien kehikko on esitetty ESPR:n (asetuksen (EU) 2024/1781) 39 artiklassa. Kyseisessä artiklassa määrätään, että menetelmien on oltava luotettavia, tarkkoja ja toistettavia sekä ne on sovitettava yhteisesti tunnustettuihin viimeisimpiin menetelmiin, ja siinä kuvataan harmonisoidun standardoinnin roolia. Yhteys sisältöön – mitä arvoja on mitattava ja mihin suorituskyky- tai tietovaatimuksiin niiden on vastattava – määräytyy saman asetuksen 5–7 artikloista, jotka muodostavat perustan tuoteryhmäkohtaisille delegoiduille säädöksille, joissa menetelmä lopulta konkreettisesti määritellään.

Mitä nyt tehdä

Tarkista, mihin tuoteryhmään tuote kuuluu, ja etsi siihen liittyvä delegoitu säädös nähdäksesi, mikä menetelmä siinä on määrätty; jos sitä ei ole vielä olemassa, on suositeltavaa ottaa kyseisen ryhmän olemassa olevat (ekosuunnittelu)säädökset lähtökohdaksi siihen asti, kunnes uusi säädös tulee voimaan. Dokumentoi jokaista mitattua tai laskettua arvoa varten, millä menetelmällä se on määritetty, jotta se dokumentaatio on saatavilla siihen liittyessä.

Mihin tämä perustuu

Asetus löytyy EUR-Lexista. Viitaamme kuhunkin väitteeseen; ette joudu uskomaan meitä.

Mitä sinun on konkreettisesti tehtävä

Mitä sinulta odotetaan

Mittausmenetelmä määrittyy tuoteryhmälle annetusta delegoidusta säädöksestä

ESPR ei itse määrää mittausmenetelmää. ESPR:n 39 artikla (asetus (EU) 2024/1781) määrää, että testaus-, mittaus- ja laskentamenetelmät vahvistetaan tuoteryhmittäin ja viittaa harmonisoiduihin standardeihin tai, jos niitä ei ole, muihin teknisiin eritelmiin, jotka Komissio määrää. Tämä tarkoittaa, että kysymykseen "millä menetelmällä mittaan" saadaan konkreettinen vastaus vasta, kun tuoteryhmälle soveltava delegoitu säädös on julkaistu. Monista tuoteryhmistä koostuvalla valikoimalla varustetun yrityksen osalta tämä voi johtaa useisiin erilaisiin vastauksiin, ei yhteen yhtenäiseen laskentamenetelmään koko valikoimalle. Mitä "delegoitu säädös" tarkalleen ottaen on ja miksi se on jokaisen käytännön velvoitteen lähtökohta, on keskeistä ymmärtää hyvin tässä. delegoitu säädös tarkalleen ottaen on ja miksi se on jokaisen käytännön velvoitteen lähtökohta, on keskeistä ymmärtää hyvin tässä.

Artikloissa 5–7 esitetyt vaatimukset määrittelevät, mitä mitataan

ESPR:n (asetus (EU) 2024/1781) 5–7 artikla kuvaa ekologisen suunnittelun vaatimuksia ja erottelua suoritusvaatimuksista ja tietovaatimuksista. Suoritusvaatimukset vahvistavat tason, jonka tuotteen on täytettävä (esimerkiksi kestävyyden, energiankulutuksen tai materiaalin uudelleenkäytön osalta), tietovaatimukset vahvistavat, mitkä tiedot on oltava saatavilla ja ilmoitettava. 39 artiklassa esitetty mittausmenetelmä on väline, jolla nämä kahdenlaisia vaatimuksia täytetään: ilman vahvistettua menetelmää suoritusvaatimus on vaikeasti tarkistettavissa ja tietovaatimus vaikeasti yksiselitteisesti dokumentoitavissa. Keskisuurella yritykselle tämä tarkoittaa, että kysymyksiin "mitä minun on mitattava" ja "miten minun on se mitattava" ei voida vastata erillään toisistaan – molemmat sisältyvät samaan delegoituun säädökseen.

Vahvistetut standardit ovat voimassa myös silloin, kun niitä ei ole valittu ensisijaiseksi

Jos harmonisoidtu standardi on olemassa ja Komissio on sen määrännyt, mittausmenetelmä on siinä vahvistettu. Jos harmonisoidtu standardi puuttuu, delegoitu säädös määrää toisen teknisen eritelmän. 10–100 työntekijän yrityksen kannalta on olennaista, että tämä ei ole valinnanvapaus: ei valita "standardin" ja "omaa testausprotokollaansa" välillä, vaan noudatetaan sitä, mikä on määrätty. Menetelmän voi suorittaa oma laboratorio tai ulkopuolinen testausosapuoli, mutta itse menetelmä on kiinteä sen tuoteryhmän säädöksissä.

Mittauksen tulos siirtyy tietona pasportiin

Mittaustulokset syöttävät lopulta ne tiedot, jotka pasportiin tulevat: energiarvo, kierrätetyn materiaalin prosenttiosuus, käyttöikäindikaattori. Mitkä tiedot tarkalleen ottaen ne ovat ja miten ne esitetään, on kuvattu sivulla mitkä tiedot sisältyvät tuotteiden tuotepassiinMittausmenetelmä ei siis määritä vain sitä, vastaako tuote vaatimusta, vaan myös sitä, mikä luku lopulta ostajille, valvontaviranomaisille ja ketjun muille osapuolille näkyy.

Missä käytännössä menee pieleen

Toisen tuoteryhmän menetelmä otetaan käyttöön. Laajoilla valikoimilla varustetuissa yrityksissä syntyy joskus oletus, että tuotteelle A vahvistettu mittausmenetelmä soveltuu myös tuotteelle B toisessa tuoteryhmässä. Koska jokainen delegoitu säädös määrää oman menetelmänsä, tämä oletus ei ole itsestään selvä.

Mittauksia tehdään ennen kuin delegoitu säädös on olemassa. Jotkut yritykset haluavat olla hyvin valmiina ja tekevät mittauksia jo käsitteillä olevan normin tai oletuksen perusteella siitä, mitä tulee. Jos lopullinen delegoitu säädös eroaa siitä, mittaus on tehtävä uudelleen, mikä aiheuttaa kustannuksia ja aikaviivettä.

Toimittajan testausraportti otetaan käyttöön ilman tarkistusta. Toimittaja toimittaa testausraportin, mutta ei aina ole selvää, onko raportin menetelmä sama kuin delegoitu säädös kyseiselle tuoteryhmälle määrää. Ilman tätä tarkistusta pasportiin päätyy tieto, joka auditoinnissa ei vastaa määrättyä menetelmää.

Mittaus suoritetaan, mutta sitä ei dokumentoida. Luku kirjataan, mutta ei dokumentoida, mitä normia, mikä testilaitteistoa tai mikä spesifikaation versio on käytetty. Myöhemmällä valvontaa tai liike-elämää koskevalla kyselyllä ei voida enää jäljittää, onko oikeaa menetelmää noudatettu.

Eri osastot tai toimipaikat mittaavat omaaloitteisesti eri tavalla. Usean tuotelinjan tai toimipaikan omaavissa yrityksissä syntyy joskus kirjavarikkoa testiraportista, joissa kaikki osastot eivät ole käyttäneet samaa versiota määrätystä menetelmästä.

Mitä voit dokumentoida

Tuoteryhmittäin: mikä delegoitu säädös on voimassa, ja mikä normi tai tekninen spesifikaatio on siinä mittaukselle määrätty.
Testiraportti tai laskentadokumentti itse, jossa mainitaan käytetty normi, testilaitteisto ja päivämäärä.
Yhteenveto siitä, mitkä mittaustiedot siirtyvät tuotepassiin, sovittavaksi sivulla, jolla käsitellään mitkä tiedot tuotepassiin sisältyvät.
Toimittajilta hankittujen testraporttien osalta: tarkastussopimus tai kirjaus siitä, että käytetty menetelmä vastaa kyseisen tuoteryhmän määrättyä menetelmää.
Aika, jolloin mittauksia tarkistetaan, kytketty kysymykseen, kuinka usein tuotepassiin sisältyvät tiedot päivitetään, kuten on kuvattu sivulla, jolla käsitellään kuinka ajankohtaisia tuotepassin tietojen on oltava.
Viittaus delegoituun säädökseen itseensä sisäisen asiakirjan joukossa, jotta myöhemmässä muutoksessa on selvää, mikä versio silloin noudatettiin — tämän tausta on selitetty sivulla, jolla käsitellään mikä delegoitu säädös on ja miksi se määrää, mitä on tehtävä.

Tämä ei ole oikeudellista neuvontaa. Tämä sivu antaa yleistä tietoa säännöksistä, joita tämä alusta käsittelee. Emme tunne vosituaatiota. Jos epävarmuutta omaa tilannettanne koskien, kysykää neuvoa lakimieheltä tai asianomaisten valvontaviranomaisen.

Kirjoitettu tekoälyllä yllä olevien lähteiden perusteella, tarkistettu ihmisen toimesta 2026-08-22. Onko jotain vialla? Kerro meille — korjaukset saavat etusijan.