Mikä on ero digitaalisen tuotepassin ja CE-merkinnän välillä?
CE-merkintä on tuttu merkki, joka osoittaa, että tuote täyttää Euroopan unionin turvallisuus-, terveys- ja ympäristövaatimukset. Merkintä on ollut olemassa jo vuosia ja jää voimaan siellä, missä se on jo nyt voimassa. Digitaalinen tuotepassi on jotain muuta: digitaalinen asiakirja, joka sisältää tietoja tuotteesta, kuten koostumuksen, alkuperän, korjausmahdollisuudet ja kierrätystiedot, ja joka on saatavilla QR-koodin tai vastaavan siirtovälineen kautta.
Toinen ei siis korvaa toista. Tuote voi vaatia sekä CE-merkintää että kuulua jatkossa digitaalisen tuotepassin velvoitealaisiin. Ne sääntelevät eri asioita, ovat rinnakkain sääntelyssä ja niitä valvotaan myös erikseen.
Kaksi eri tavoitetta
CE-merkintä koskee kysymystä siitä, onko tuote riittävän turvallinen tullakseen Euroopan markkinoille. Valmistaja vakuuttaa sillä omalla vastuullaan, että tuote täyttää asianomaiset Euroopan unionin direktiivit ja asetukset tuoteturvallisuudesta. Tämä vakuutus on usein lyhyt eikä käsittele sitä, mistä raaka-aineet tulevat tai kuinka tuote voidaan myöhemmin kierrättää.
Digitaalinen tuotepassi koskee jotain muuta: läpinäkyvyyttä tuotteen koko elinkaaren ajan. Ajattele tietoja korjaajille, kierrättäjille, valvontaviranomaisille ja toisinaan myös kuluttajille siitä, mitä tuotteessa on ja kuinka se voidaan käsitellä elinkaaren lopussa. Se on eri tavoite kuin pelkkä turvallisuus, ja siksi myös muut vaatimukset.
Mitä CE-merkintä sanoo ja mitä ei
CE-merkintä sanoo jotain vaatimustenmukaisuudesta markkinoille tuomisen hetkellä. Se ei sano mitään tuotteen koostumuksesta yksityiskohtaisesti, mitään materiaalien alkuperästä eikä mitään siitä, mitä tuotteelle on tehtävä sen elinkaaren lopussa. CE-merkintä ei ole koskaan ollut tarkoitettu näihin kysymyksiin, eikä se muutu silloin, kun jatkossa tulee myös digitaalinen tuotepassi.
Yritykset, jotka ovat tottuneet CE-prosessiin, eivät automaattisesti tunnista, mitä tuotepassista vaaditaan. CE:n vaatineet tiedot ovat usein jo vahvistettuja teknisessä dokumentaatiossa, mutta passin tiedot on usein kerättävä erikseen, joskus eri osastoista tai toimittajilta. Sisältyy kunkin aiheen tietopankista tuoteryhmän mukaan selvitetään tarkasti, mitä tietoja se on.
Mitä passi vaatii
Digitaalisia tuotepasseja koskeva asetus kehittää tuoteryhmittäin, mitkä tiedot ovat pakollisia, ja kehitys tapahtuu vaiheittain. Yhdelle tuotteelle se voi olla esimerkiksi tiettyjen aineiden esiintyminen, toiselle korjaus-ohjeet tai osien alkuperä. Tämä yksityiskohta määrää myös, kuinka paljon työtä tietojen kerääminen maksaa, ja tämä työ on erillään siitä, mitä CE-merkinnälle on jo vahvistettava.
Koska nämä kaksi polkua ovat erillään, on yritykselle järkevää hoitaa ne myös erikseen: henkilö, joka hallinnoi CE-dokumentaatiota, ei välttämättä ole se, joka kokoaa tuotepassia. Joka ei vielä tiedä, mitä tietoja hänen tuotteille tulee koskemaan, voi sen kysyä sen selvitettäväksi muutamalla kysymyksellä ennen kuin aikaa kuluu keräämiseen, joka ei näyttäydy tarpeelliselta.
Mitä tämä tarkoittaa yrityksellenne käytännössä
Useimmille yrityksille tämä tarkoittaa, että kaksi erillistä dossieria jää rinnakkain: CE-dossieria, joka on jo tuttu, ja jatkossa passi-dossieria muilla tiedoilla, muulla siirtovälineellä ja muulla säilytysajalla. Ne voivat käyttää samaa lähdettä, kuten samaa teknista piirustusta, mutta käyttöönotto ja paikka, jossa tieto on ulkopuolisten saatavilla, ovat erilaiset.
Se, miten nämä kaksi asiakirjaa tarkalleen yhdistyvät tuotantoprosessin käytännössä, riippuu tuoteryhmästä ja valinnoista, joita yritys itse tekee järjestelyistään. Sen sivulla, joka selittää, mistä tiedot tulevat kerrotaan, miten tällainen passi kootaan valmistajan tai maahantuojan jo olemassa olevista tiedoista ilman, että CE-asiakirja joutuu häviämään tai muuttumaan.
Kysymykset, jotka vaihtelevat tuoteryhmittäin
Se, että tuotteen digitaalisen tuotepassin velvoite tulee voimaan, ei ole yhdessä yleisessä säännössä, vaan se määritetään erikseen tuoteryhmittäin. Sama koskee kysymystä siitä, mikä CE-direktiivi koskee asiaa: se vaihtelee tuotteen ja markkinoiden mukaan, joille sitä tuodaan. Oman tilanteen konkreettista arviointia varten virallinen asetus tai asianajaja on sopiva viitepiste. Usein esiintyvät epäselvyydet tämäntyyppisestä limittymisestä on myös koottu usein esitettyjen kysymysten sivulla.
Jos haluaa tietää, koskeeko tämä omia tuotteitaan ja milloin, ei tarvitse selvitellä sitä juridisen kielen kautta. Ilmainen pikaanalyysi antaa muutamalla kysymyksellä ensimmäisen viitteen, ja tietopankki käsittelee aiheittain, mitä on ja ei ole vahvistettu.